Haikea fiilis, ensimmäinen lehmäjengiläinen on muuttanut uuteen kotiinsa. Joanna ja Pauli hakivat pienen Miina-tyttösen tänään illalla Tampereelle. Huomiseksi sovittiin, että he ilmoittavat kuinka on mennyt ja kuinka eka yö sujui.
Joka kerta, kun pennut toinen toistensa jälkeen muuttavat uusiin koteihinsa tunnen, että pieni pala minustakin lähtee heidän mukaansa. Niin tiivistä on meidän elo ja olo ollut nämä muutamat kuukaudet pentujen kanssa touhutessa. Joka kerta on itku lähellä tai silmäkulma kostunut. Muistan, kun annoin ensimmäistä havannapentuani maailmalle ja itkin ovenraossa suuria kyyneliä ja sanoin vapisevalla ja itkuisella äänellä, että "pidä siitä hyvää huolta". Ko. pennunomistaja varmasti muistaa kyllä tilanteen :) On kyllä sanottava, että haikeaa on tässä vaiheessa, vaikka sitten hetken päästä iloitsenkin ihanista kodeista. Minulla on ollut todella hyvä onni matkassa ja pennut ovat saaneet mukavia, rakastavia, aktiivisia koteja ja pennuista on tullut rakastettuja perheenjäseniä. <3
